Turvapuhelin vai perheen sijaintisovellus: mitä kumpikin kattaa
Näitä sekoitetaan usein, vaikka ne eivät ole samanlaisia: toinen on palvelu, jonka toisessa päässä on oikeita ihmisiä, toinen sovellus, jonka avulla perhe on lähellä. Mitä kumpikin kattaa ja miten ne sopivat yhteen.

Kun iäkäs ihminen asuu yksin, kotona alkaa kuulua kaksi sanaa: turvapuhelin ja ”joku sovellus, josta näkee, missä hän on”. Moni luulee, että ne ovat sama asia tai että toinen korvaa toisen. Ei korvaa.
Mikä on turvapuhelin
Se on sosiaalipalvelu. IMSERSO (Espanjan sosiaalipalveluista vastaava viranomainen) määrittelee sen palveluksi, joka antaa ihmisen käyttöön ”puhelinpäätteitä, jotka on yhdistetty hälytyskeskukseen”: jos hänelle sattuu jotain, vaikkapa kaatuminen, riittää että hän painaa päätelaitteensa (riipuksen tai rannekkeen) nappia, jolloin keskus ottaa häneen yhteyttä ja voi auttaa. Espanjan riippuvuuslaki kuvaa sen välittömäksi vastaukseksi ”hätätilanteissa sekä turvattomuuden, yksinäisyyden ja eristyneisyyden tilanteissa”. Palvelua tarjoavat autonomiset alueet ja kunnat (joskus maksutta, joskus omavastuulla) sekä yksityiset yritykset. Siitä on myös liikkuva versio GPS:llä sille, joka liikkuu kodin ulkopuolella.
Tärkeintä on, että toisessa päässä on ihmisiä, koulutettuja ja paikalla ympäri vuorokauden. He soittavat, ilmoittavat perheelle tai lähettävät ambulanssin. Lisäksi he soittavat silloin tällöin pelkästään seuraksi.
Mikä on perheen sijaintisovellus
Sovellus on iäkkään ihmisen puhelimessa ja hänen perheensä puhelimissa: perhe näkee, missä hän on (jos hän haluaa), saa ”voin hyvin” -viestin tai SOS-hälytyksen, ja he voivat jutella ja nähdä toisensa videopuhelussa. Keskusta tai päivystäjiä ei ole: ilmoitus menee perheelle, ei palvelulle. Jos perhe ei katso puhelinta, mitään muuta ei tapahdu. Mikä on perheen sijaintisovellus.
Vierekkäin
- Kuka vastaa: turvapuhelimessa keskus, jossa on ihmisiä; sovelluksessa perhe.
- Hätätilanne: turvapuhelin lähettää apua; sovellus ilmoittaa sinun ihmisillesi ja pitää 112:n yhden painalluksen päässä (Mi Estelassa kukaan ei soita puolestasi).
- Missä toimii: perusturvapuhelin kotona (liikkuva versio myös ulkona); sovellus kaikkialla, missä puhelimella on kuuluvuus.
- Mitä tarvitaan: turvapuhelimessa päätelaite ja joskus liittymä; sovellukseen älypuhelin ja taito käyttää sitä (tai yksinkertainen tila, kuten Mi Estelan Modo Mayor).
- Hinta: turvapuhelin alueesta ja tuloista riippuen ilmainen tai omavastuulla; sovellus ilmainen perusasioissa.
- Seura: turvapuhelimessa seurantapuhelut; sovelluksessa perhe itse (videopuhelu, ”voin hyvin”, kuvat).
Miten ne sopivat yhteen
Yksin asuvalle iäkkäälle ihmiselle järkevintä on yleensä molemmat: turvapuhelin hätätilanteisiin ja sovellus arkeen (lapset tietävät, että kaikki on hyvin, ilman että soittavat joka tunti, hän voi ilmoittaa lähtevänsä ulos, ja halutessaan hänet voi nähdä). Mi Estela sanoo sen itse iäkkäille tarkoitetussa näkymässään: se ei korvaa turvapuhelinta eikä hätäpalveluja; SOS ilmoittaa perheelle ja pitää 112:n yhden painalluksen päässä. Ja pehmeä tarkistus (jos hän ei liiku niinä tunteina, jotka hän on valinnut, ilmoitus menee sille, jonka hän on valinnut) on lisä, ei hälytysnapin korvike.
Julkisen turvapuhelimen saa kunnan tai autonomisen alueen sosiaalipalveluista tai riippuvuusarvioinnin kautta, jos sellainen on tehty. Sovelluksesta: näin ajattelemme sen iäkkäiden vanhempien lapsille.
Lähteet
- IMSERSO: Standardoitu metodologinen raportti, iäkkäille suunnatut sosiaalipalvelut (turvapuhelinpalvelun määritelmä)
- Laki 39/2006 itsenäisyyden edistämisestä ja riippuvuustilanteessa olevien hoidosta (22 artikla, turvapuhelin)


